Katri Immonen
Kolumni: Vallan rajat

Ilmestynyt Kätilölehden numerossa 5/2020.

”Kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Tämä on oikeusvaltioperiaate,” sanoi luennoitsija yliopiston julkisoikeuden kurssilla kymmenkunta vuotta sitten. Hämmästyin: vaikka sana oikeusvaltio oli lapsuudesta tuttu, vasta nyt sain tietää, mitä se tarkoittaa. Siitä asti olen ajatellut, että viimeistään yläkoulussa jokaisen tulisi oppia, ettei viranomainen saa käyttää valtaa, ellei laki tähän oikeutta anna – ei koulussa, ei sosiaalitoimessa, ei sairaalassa.

Kun keväällä 2019 luin sairaaloiden edustajien kommentteja vilkkaaseen synnytysväkivaltakeskusteluun, julkisoikeuden kurssi nousi mieleeni. Kommenteissa toistui ajatus, että lopulta sairaalalla on oikeus jyrätä synnyttäjän itsemääräämisoikeus, jos tämä kerran sairaalaan on tullut. Tuntui pelottavalta, ettei sairaaloiden johdossa tunnuttu ymmärrettävän viranomaisten vallan rajoja paremmin kuin minä olin ne parikymppisenä opiskelija ymmärtänyt.

Laki potilaan oikeuksista velvoittaa hoitamaan potilasta yhteisymmärryksessä ja etsimään vaihtoehtoisia hoitokeinoja, jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta. Itsemääräämisoikeus taas on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaama oikeus.

Väitöstutkija Aura Kostiaisen mukaan synnytysten koronarajoitusten yhteydessä toistui sama ymmärtämättömyys sairaaloiden vallan rajoja kohtaan. Koronavirus lienee osa arkeamme vielä pitkään. Siksi onkin syytä ottaa vakavasti vaatimus siitä, että rajoitustoimia harkittaessa on huolehdittava, etteivät ne loukkaa ihmisoikeuksia enempää kuin laki sallii ja on täysin välttämätöntä.

Synnyttäminen jatkuu koronan jälkeenkin. Tilanne, jossa synnyttäjä kieltäytyy hätätilanteessa välttämättömästä toimenpiteestä, on äärimmäisen harvinainen. Mutta ajatus, jonka mukaan synnyttäjä luopuu itsemääräämisoikeudestaan astuessaan sairaalan ovista, on vaarallinen ennen kaikkea siksi, että se oikeuttaa synnyttäjän mielipiteen ohittamista, toimenpiteisiin painostamista ja niiden tekemistä ilman keskustelua kiireettömissäkin tilanteissa. Ja tästä on enää vain lyhyt askel toimintaa, jota voidaan oikeutetusti kutsua väkivallaksi.

Kolumni: Vallan rajat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun