Katri Immonen
Rakkaus – tuntemista vai tekemistä?

Otsikon kysymyksen esittää kirjailija ja feministi bell hooks kirjassaan Rakkaus muuttaa kaiken (All About Love, New Visions 2000). Olemme – minä olen – tottunut ajattelemaan, että rakkaus on ennen kaikkea tunne. Rakastaminen on tuntemista. Kirjasta opin, että tämä ei ole ainoa tai edes välttämättä kovin hyvä tapa määritellä rakkautta. Olin hämmentynyt, enhän ole juurikaan elämässäni uhrannut ajatuksia sille, mitä rakkaus ylipäätään on, lähinnä pyöritellyt ajatuksia siitä, onko tuntemani rakkautta. Miksi johonkin niin tärkeään kuin rakkaus pureudutaan perusteellisesti niin harvoin?

Rakkaus on tahtoa avartaa itseä oman ja toisten henkisen kasvun ravitsemiseksi, kirjoittaa bell hooks M. Scott Peckin ja Erich Frommin jalanjäljissä. Hooks sanoutuu irti ajatuksesta, että rakkaus on jotakin määrittelemätöntä tai yksinkertaisesti vain tunne. Tällaiset ajatukset paitsi saavat meidät ripustautumaan rakkaudettomiin suhteisiin, myös mahdollistavat vaaralliset väitetyn rakkauden ja kaltoinkohtelun yhdistelmät. Tiedättehän, kun sanotaan, että väkivaltainen kumppani lyö, vaikka rakastaa ja vanhempi kurittaa lastaan suorastaan, koska rakastaa.

Hooksille tämä ja monet muut lievemmät sanojen ja tekojen ristiriidat ovat rakkaudettomuutta. Oikea rakkaus edellyttää huolenpitoa, kiintymystä, kunnioitusta, sitoutumista, luottamusta ja rehellisyyttä. Rakastaminen ei ole vain tuntemista vaan ennen kaikkea tekemistä.

Hooksin tyyli yhdistää esseististä pohdiskelua self help -tyylisiin elämän ohjeisiin. Hän neuvoo paitsi rakkauden määrittelyssä myös siinä, miten rakentaa rakkaudelista elämää ystävyyssuhteista työelämään, jossa rakkaus voi kukoistaa tai käsitellä rakkaudetonta lapsuutta – joka hänen määritelmänsä mukaan on sellainen lapsuus, jossa kaltoinkohtelu, väheksyntä ja alaspainaminen ovat värittäneet näennäisen rakkaudellista huolenpitoa.

Hooks on ehdoton. Hän esittää kovia vaateita siitä, miten oppiakseen rakastamaan toista, on käsiteltävä rakkaudettomat lapsuuden kokemuksensa ja oltava hyvin eheä ihmisenä. Hooksin mukaan monet ihmiset eivät koskaan saavutua rakkaudellisia suhteita ja joutuvat tyytymään kiintymykseen ja huolenpitoon.

Ehkä näin on. Tai ehkä kuitenkin rakkaus tulisi määritellä lempeämmin niin, että se jättää tilaa keskeneräisyydelle, tarvitsevuudelle, toisen kannattamiselle, yrittämiselle ja yhdessä kasvamiselle tai sille, että rakkaudellisuus toteutuu hetkissä, vaikka kykyä sen kokonaisvaltaiseen toteuttamiseen ei olisikaan. Ja entäpä, mikä on tunteen merkitys? Jotenkin hooksin puhe rakkaudesta on kovin älyllistä, ikään kuin rakkauden tietoiseen tahtoon ja tekemiseen liittyvät puolet olisivat arvokkaampia kuin tunne, halua, vetovoima ja himo.

Hänen mukaansa aikaamme leimaa itsekkyys ja rakkaudettomuus, jota hän pitää monen ongelman juurisyynä. Hän myös huomauttaa, kuinka rakkaus on ollut kantava voima ja periaate yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivissä liikkeissä. Ehkä meidän tosiaan pitäisi puhua enemmän rakkaudesta, olla rakkaudellisempia itseämme ja toisiamme kohtaan. Hooksille rakkaus ei ole yksityisen alueelle kuuluva tunne, vaan sekä yksilöiden suhteita ja koko yhteiskuntaa muuttava voima.

Hooks viittaa paljon psykoanalyytikko ja filosofi Erich Frommin ajatteluun. Sattumalta kuuntelin kirjaa lukiessani radio-ohjelman Jarno Hietalahden ja Mika Pekkolan Frommin ajattelua käsittelevästä kirjasta. Mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi heti.

Mainitut kirjat:

bell hooks: Rakkaus muuttaa kaiken (niin & näin, 2016). Suomentanut Elina Halttunen-Riikonen

Jarno Hietalahti ja Mika Pekkola: Terapiaa mielipuoliselle maailmalle — Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus (Vastapaino 2019)

Rakkaus – tuntemista vai tekemistä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun