Latteäiti
Synnytyksen sokeat pisteet

Kolumni on julkaistu alunperin Kätilölehden 1/2020 numerossa.

Jouluaattona 1976 Marja-Liisa Polkunen-Gartz aloitti mielipidekirjoituksellaan keskustelun, joka muodostui kamppailuksi epiduraalipuudutuksen saatavuudesta. (HS 24.12.1976)

Polkunen-Gartz kuvaili kärsimystään oksitosiinilla joudutetussa synnytyksessä, parjasi synnytysvalmennusta ja vaati epiduraalipuudutuksen parempaa saatavuuttta. Kirjoituksesta alkanut keskustelu johti kaikkien naiskansanedustajien allekirjoittamaan eduskuntakyselyyn ja selvitykseen, joka antoi suosituksen puudutteen käytön laajentamisesta.

Keskustelun aikaan synnytysten hoito oli teknistynyt aktiivisen seurannan ja toimenpiteiden kautta, synnyttäjän oli paras pysyä makuullaan. Onko ihmekään, ettei Polkunen-Gartz pärjännyt ilokaasun avulla synteettisen oksitosiinin tuottaessa tiheitä supistuksia ja häiritessä kehon omien kipua lievittävien hormonien toimintaa? Tästä hetkestä käsin tulen ajatelleeksi, että vaatimus puudutteesta oli vain yksi tarpeellinen ratkaisu tilanteeseen.

Viidessäkymmenessä vuodessa sekä ymmärrys synnytyksestä että hoitokulttuuri ovat muuttuneet. Nykyisin synnyttäjiä kannustetaan liikkumaan, WHO:n suositukset korostavat puuttumattomuutta ja normaalin fysiologisen synnytyksen tukemista. Suhteessa tähän on ristiriitaista, että yli kolmekymmentä prosenttia synnytyksistä käynnistetään. Käynnistämällä normaaliudelta viedään pohja jo ennen synnytyksen alkamista. Pahimmillaan synnyttäjä altistetaan traumaattiselle kokemukselle, jolta edes kivunlievityksen hyvä saatavuus ei vaikuta suojaavan.

Aktiivinen synnytys ry:n ja Minä myös synnyttäjänä -kampanjan raportin mukaan väkivaltaisiksi koetuista synnytyksistä merkittävä osa oli käynnistettyjä. Kokemuksille tyypillistä oli toimenpidekeskeisyys, itsemääräämisoikeuden menettäminen, tuen puute ja sietämätön kipu.

Nykyhetkestä käsin on helppo nähdä aikaisempien sukupolvien sokeat pisteet. Vaikeampaa on nähdä omamme, vaikka ne olisivat entisen kaltaisia: hoitorutiineihin ja lääketieteelliseen tietoon piiloutuvia tapoja, joiden seurauksia synnyttäjille emme ole tarpeeksi ajatelleet.

Katri Immonen

Kirjoittaja on synnytysaktivisti, joka aloittelee väitöskirjaa synnyttämisen historiasta 1960-1980-luvuilla.

Synnytyksen sokeat pisteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun