Latteäiti
Teen sinulle korona-arkea ja -juhlaa

On vappu aaton ilta. Lapsemme ovat karanteenissa päiväkodissa tapahtuneen altistumisen vuoksi. Ensimmäistä kertaa vuosiin meille ei ole vappujuhlia ja mökkireissukin on peruttu, päiväkoti on kiinni eikä vappunaamiaisiakaan siis järjestetä. Yksi toisensa jälkeen olen ilmoittanut peruutuksista lapsille, jotka ovat reagoineet päällisin puolin hyvin. Tänään he pukeutuivat naamiaisasuihinsa ja kello neljä otimme videyhteyden päiväkotikavereihin. Tänään he pukeutuivat naamiaisasuihinsa ja kello neljä otimme videyhteyden päiväkotikavereihin. Kutsuimme etänaamiaisiksi sitä, kun päiväkoti-ikäiset sähelsivät tunnin ajan tietokoneiden äärellä vanhempien piipahdellessa säätämässä ääniasetuksia. Lapset vaikuttivat tyytyväisiltä, vaikka minusta tuntui, että tarjoilen pettuleipää täytekakkuna Pepsodent-hymy naamalle hyytyneenä.

Minä pysyn reippaana ja positiivisena, että lapsetkin jaksaisivat. Minä pohdin, ideoin ja toteutan koko perheen hauskoja puuhia hyvittääkseni loputtoman arjen toisteisuuden ja suunnitelmien peruuntumisen kerta toisensa jälkeen. Hyvitän vääryyttä herkuilla ja tavaralla, ylimääräisellä ruutuajalla. Minä ponnistelen tehdäkseni heille hyvää arkea. Vappuna ponnistelin tehdäkseni heille juhlan.

Kun laitoin työväenlaulut soimaan, juhlatunnelma tarttui minuunkin, vaikka hetkeä aiemmin kaikki oli tuntunut vain esitykseltä. Minä teen heille korona-arkea ja juhlaa ja samalla teen sitä itselleni. Tuskin jaksaisin vain itseni takia, esitys olisi liian ilmeinen.

En tiedä, miten lapseni kokevat koronan, en todella tiedä, vaikka puhummekin siitä säännöllisesti. Omat reaktioni ovat osittain yllättäneet itseni. Kaikkein eniten olen kaivannut mökille. Tunnen menettäväni jotain, jos en näe vuodenaikojen vaihtuvan siellä. Tunnen kuristuvani, kun aikaisemmin rauhalliset ulkoilualueet kuhisevat ihmisiä. Kun koko perhe tuntuu olevan koko ajan kotona, kaipaan omaa tilaa. Ystäviäkin ikävöin, mutta sosiaalisuuden nälkäni täyttää kuitenkin perhe. Tyhjinä sunnuntai-iltapäivinä tai yksin illalla kun lapset jo nukkuvat korona-arjen epävarmuus ja ennakoimattomuus kasvattaa uuden kerroksen sen pallean suunnalla sijaitsevan möykyn pinnalle, jonka nimi on ahdistus.

Silloin sanon itselleni, että jokainen kriisi on myös mahdollisuus. Mahdollisuus huomata, mikä työ on tärkeintä ja kasvattaa solidaarisuuden ja avun verkostoja. Mahdollisuus aloittaa ekologinen jälleenrakennus ja suunnata investoinnit kestävän yhteiskunnan rakentamiseen ekokatastrofin jouduttamisen sijaan. Mahdollisuus tajuta, että ellemme vastaa ilmastohaasteeseen nopeasti, elämme pian toistuvien kriisien ja poikkeustilojen maailmassa. Se lohduttaa pikkuisen.

Teen sinulle korona-arkea ja -juhlaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun